torstaina, maaliskuuta 30, 2006

Uusi Kansalainen




***Sain Suomen kansalaisuuden***

Mietin siitä, että mitä merkitse minulle Suomen kansalaisuus? Mitä muutosta minun pitää tehdä itsessäni tästä etenpäin? Miten se vaikuttaa kokonaisuuttan katsoen minun elämälle?

Toki se tuntuu tosi mukavamalta kun sain Suomen kansalaisuuden ja se merkitse paljon minulle. Kunnioitan sitä ja kiitollisuuden tunne että sain tämän edun. Paperissa olen Suomalainen mutta todellisuudessa olen sama ihminen, joka oli ennenkin.

Mutta uutena kansalaisena koko kansan edessä niin tahdon:
Tahdon olla hyvää ja arvollinen kansalainen
Tahdon syödä edelleen perunalaatikko, markkara(kabanossi original)
Tahdon pidä yllä saunomista yhden kaljan seurassa mutta en lupaa avantoa
Tahdon joku kerta juoda Koskenkorva vaikka lempijuomani on Finlandia Vuodka ja CHATEAU SÉNILHAC Ranskalainen punaviini
(muuten nyt sain tietää että "Eteläpohjanmaalla sijaitseva Koskenkorva on 3000 asukkaan kylä"!)
Tahdon edelleen harrastaa luistelua ja kannustaa kansaliset myös siihen. (muuten olen oppinut aika hyvin luistelua, mutta ei vielä yhtä hyvin kuin oikea kansalainen)
Tahdon edestyä suomen kielessä ja samalla kehittä suomalaisuutta kärsivällisyyttä samalla
Tahdon .....

Kaikken, mitä olen saanut elämässäni, niiden eteen olen nähnyt paljon vaivaa. Aina kantapään kautta minun pitää oppia uusia asioita.
Sen tiedän että on aina minulla viisastumisen varaa ja myös oppia uusia asioita.
Muutetaan, mitä on mutettava. Tämä vaihe merkitsee minulle uusi vaihe elämässäni.

torstaina, maaliskuuta 23, 2006

Onko Niin?

Onko niin että ulkomaalainen ei osa tehdä työtä? Puhuuko surkea suomea? Vai onko
lopujen lopuksi hän on laiska? Vai hänen ei voi luottaa?
Jos on niin, mistä on saatu nuo käsitykset? Onko oikeasti käsitykset perustuvat todellisin kokemuksiin? Vai halutaan uskoa niin?
Jos hän ei olekaan yhtä hyvää kuin Sinä, eikö ainakin hän saisi olla toisella sijalla?
Suomessa kun työtä ei tarjotaan ulkomaalaisille persuteluna työnantajat vetoavat .muun muassa monta asiaan:
-kaveri ei ole hankkinut ammattin Suomessa
-ammattitaito on puutteellinen, osaamista ei ole Suomen yleisstandardin mukainen
-Suomen kielen taito on nolla
Alkuun, pari tai kolme ensimäistä vuotta asuttuaan Suomessa Ulkomaalaisen on pakko tyytyä näihin keksittyihin perusteluihin, mitä selitellaan. Koska sillä ei ole muita vaihtoehtoja. Todellinen kaaos ja hemmennys valloittaa hänen koko elämäänsa vasta silloin kun on valmistunut Suomessa ja jopa korkeakoulun oppinnot on suoritettu suomeksi, Suomen kielessa koulussa samassa luokassa kun suomalaiset koulutoverit, mutta tilanne työnsaamisen on yhtä
toivoton kun ennen.
Joka puolella vain nuhtelua ja moittimista suomen kielen taidosta. Ja käsketään parantamaan sitä taitoa, "mistä tietää, ehkäpä se muuttaa tilannetta sinun kohdallasi". Sinisilmäisyydella myös on oman rajansa.
Miltä tuntuu kun tiedät että pitkään aikaa sinua on vain huijattu valelupauksilla ja lopuksi joudut petetyksi?
Eikö olekaan hyvää syy ulkomaalaisen kohdalla aina vedota kielen taitoihin, kun todellinen syy on se että "ei kiitos", sillä sipulia?
Yksi Lontoolainen kaveri sanoi että täällä ammattikorkeakoulun opettaijen englannin kielen tekstia kun luen minua oikein naurettaa heidän niin puuttelisen kieli taitoa!
ulkomaalainen nyt:
-ammattia saanut Suomessa
-Suomen kielellä opiskellut,(ei täydellinen kielen taitoa mutta eipä niin huonoakaan)
-tuntee Suomalaisen kulttuurin erittäin hyvin, niin hyvin että tietää ei kannata koskaan työpaikalla moittia mitään suomalaisista
-on kohtelias muita kohtaan, sivellinen kielen käyttöä
Työnantaja:
"kiitämme mielenkiinnostasi yllämainittua tehtävää kohtaan. Olemme nyt täyttäneet tehtävän, mutta valintamme ei tällä kertaa kohdistunut sinuun".

Ulkomaalainen:
No, ilmoittaka toinen kertaa kun kohdistuu...

tiistaina, maaliskuuta 21, 2006

Talvi&pimeä


Talvi on menossa ohi, mutta rakkaus talven ja sen hämmästyttävien lumisten maisemat sydämessäni eivät himmenne.
Talvi ja pitkä pimeä kausi vaikka tulevat yhdessä mutta minulle ne ovat kaksi eri asiaa.
Syksyllä yöt alkaa pidentyä suhteessa päivän ja koko luonto alistuu pimeuden valtakuntaan.
Tuntuu siltä että vähitelleen ihmisiä katoavat ympäriltä, ja välittä siltä että koko kaupunki on evakoitu.
Sanat pyyhkäistyvät kokonaan ihmisten huulilta. Jokainen onniin uuppunut syvällisin ajatuksinsa, kuin olisi langettu ikuisen hiljaisuuden tuomio.

Vihreä valo, taivailta valkoiset perhoset lentäävät urhollisesti maahan kaikkialle.
Sitten uudenlainen elämys alkaa lumisen talven keskellä. Edelleen kaikki ovat hiljaa, mutta
jokainen kansalaisista säveltää uuden iskelmän ja kiirehti treffeille talven kanssa.

En tiedä mistä tämä kaikki rakkaus, mistä niin syvää kaipaus. Ehkä se on todellakin viehättävä kun kerran siihen ihastuu. Se on jopa todellinen viekas rakastajatar ja ehkä tässä kaikessa
pimeän hiljaisuudessa näyttää ja antaa parhansa, jonka ei saa mistään muualta.
Ainakin se on tosi katellinen kun erottaa meidät toisistamme sen ajan kun hän on itse maisemissa, jopa katellinen siihen että olisimme puhuneet toisillemme.

En minäkän itke kun luminen talvi lähde,
muistoja tarvitsen tulevan aurinkoisen kesää varten kunhän tää talvi myös vie mennessän pimeyden mukaansa ja me taas löydämme toisiamme.

torstaina, maaliskuuta 16, 2006

Ruoka kulttuuri


Sohvapöydällä oli pistaasi, paahdettu maanpähkintä, manteli, saksanpähkinä
kuorittuna, vaalea rusina, tumma rusian ja jokainen eri lautasella. Keitiön päydällä
ruokien lisäksi oli kaksitoista erilaista hedelmää ja ihan päällimäisenä isot
granaatiomenoita, joita oli hlkaistuu ja siinä houkuttelevat punaiset siemenet näkyvissä.
Vierana oli joukko suomalaista poikaa ja tytöä kavereita. Ruoka syötiin mutta hedelmiä ei juuri kukaan edes koskenut ja sohvapöydällä, missä pähkinät olivat vielä yksinäisempi.
Tosi asiassa en harkitsevasti yrittänyt kiusata ketään, vaan halusin antaa porukka kavereilla jotain erilaista kokemusta.
Oli melkoinen pettymys koska pää ruoan jälkeen ei enää mitään maistunut kenellekään.
Nimittäin kutsun yhteydessä ihan vitsinä sanoin jokaiselle että ei saa ottaa karkkia eikä chipsi mukaan muuten ei pääse sisään ja näin olleen ei kenelläkään ollut karkkia mukanaan.
Aika koetteleva tilanne suomalaisille.
Itse alkoin syödä hedelmistä ja pähkinöistä ja lämpimästi suusittelin ja kannustin muita tullaa mukaan. Hauska show alkoi vasta silloin kun napasin pähkinöitä ja samalla mainostaa että kuinka hyviä nämä ovat. Kuvittelkaa, ihan kuin olisin koe eläin keskellä olohuonetta. Vihdoin sain ainakin kolme kaveriä mukaan mutta suurin
osa ei edelleenkaan tahtonut maistaa.
Toki tämä tapahtui monta vuotta sitten. Nykyään enää en tarjoa kovin paljon hedelmiä
suomalaisille vierailleni.

tiistaina, maaliskuuta 14, 2006

suomea vaan

Nykyän tuntuu siltä että ihmiset aavistavat sen että tuo ulkomaalainen osaa varmasti suomea. Nimittäin Suomalaiset tilanteessa kun on tarvetta puhua, he puhuvat minulle suomea ja vielä taidokkaasti. Oikeastaan se tuntuu mukavalta kun joku suomalainen tarvittaessa kysyy tai pyytää apua suomen kielellä.

maanantaina, helmikuuta 27, 2006

Näsijärvi

Jälleen tänä iltana oli mukavan tuntuinen kävellä Näsijärvellä.
Lumisellä järvellä kävellä ja kun nostaa päättä taivaalle, vaauuuuu..mitä näkymä, kaukaa
suloiset tähdet keimailevat. Niin pimeällä kun oikein tarkkaile niitä pieniä ja myös
vähemmän kirkaammat tähdet näyttävät kuin pikku ujot tytöt, jotka kuiskavat toisten
korville ja nauravat hiljaa oudolle miehelle.
järvellä, keskellä pimeä kun katsoo kaupunkia se on kuin lämmin koti, haluttava.
Täysin vapaa olo, vapaa palata kotiin tai pidemmälle pimeyteen.
Kokonaan vapautunut olo, ei kukaan häiritse, olet itse ja ympärillä lumisen järven valtio, mutta samalla kaipaus ihmisiin ja pelko yksin olemisen laajuudesta ja siitä että ei yksin
voi peittää koko järven yksinäisyytta, lisä halun palata kotiin.
Pimeän illalla Tampereen Näsijärven hämmästyttävän upeasta näkymästä ei voi olla
kiittämättä Suurta Luojaa.

lauantaina, helmikuuta 25, 2006

Yllättävä Pilakuva

Netissä törmäsin pilakuvia iranilaisista taitelijoilta, jotka ovat uskaltaneet piirtää jopa pilakuvia Iranin edellisesta presentista ja hallituksen ministereista. Ja taitelijat asuvat itse Iranissa. Kyllä se on todella yllätys. Koska tunnen esimerkiksi Iranin tilanetta yksi islamilaisista maasta, jossa jopa yhden pilakuvan väärinkäsityksista taitelija on teloitettu tai on tuomittu yli kymmenen vuoden vankila. Koska on ymmärrettu pilakuvan viitaneen maan hallitsijan tai joku uskonnon johtajan.
Tässä edellisista Iranin presendista Muhammed Khatamin pilakuva.
Huom. Tällä kuvalla ei ole minkäänlainen yhteys viime aikoien pilakuvien kanssa, jotka ovat aiheuttaneet paljon surua ja harmia kaikille osapuoli ihmisille eripuoli maailmaa.

Tässä on taitelijasta lisää pilakuvia.
ja
Tässä on joukko mainituista taitelioista.

torstaina, helmikuuta 23, 2006

Suomen kansalaisuus

Kansalaisuus hakemuksesta
"Suomen kansalaisuuden voi saada hakemuksesta.
Kansalaistaminen perustuu harkinnanvaraisuuteen.
Hakijalla
ei ole ehdotonta oikeutta Suomen kansalaisuuteen, vaikka hän täyttäisi laissa mainitut edellytykset. Toisaalta hakijalle voidaan myöntää kansalaisuus, vaikka hän ei täyttäisikään edellytyksiä. Hakijan huollossa olevalle alaikäiselle lapselle eli kanssahakijalle voidaan myöntää Suomen kansalaisuus hakemuksesta vain yhdessä hakijan kanssa."

maanantaina, helmikuuta 20, 2006

Kosketus


Suomalaiset kaverit keskenään eivät uskalla kosketta jopa toisten olkapäätäkään.
Kun pääse koskettamaan kauniisti ja ihan lempeästi ja asiallisesti toista vaikka olkapäätä on tärkeä askel luottamukseen. Tallaiset kosketukset lähentävät ihmisia toisille ja suhte on huomattavan rennompi.
Minä ulkomaalainen en ymmärrä tätä että kun kaverilla keskenään on niin vaikea haalata toisia mutta toisalta samassa ympäristössä nainen ja mies saattavat samana päivänä kun tutustuvat myös mennää sänkyyn!
Minä haalan monia suomalaiset kaverini ja he ovat ehkä jotenkin tottuneet minun erilaisuuteni.

torstaina, helmikuuta 16, 2006

Ei Suomea!

Miten niin ei!?

Mitä tämä kieli oikein on? eihän tällä kielellä ole minkäänlaista arvoa missään maailma muuten kun tässä pienessä maassa? Ajattelehän, sinun täytyy yötä päivä nähdä vaivaa ja opiskella kun opit vaikka vähän tätä kieltä ja lopujen lopuksi sitä puhuvat vain viisi miljoona! Ja lisäksi kun puhut tätä kieltä ihmisten kanssa niin itse suomalaiset eivät yhtään arvosta sinua ja oikeastaan he ottaavat sinua vastaan parhaiten vasta kun puhut englantia...
...
Mistä oikein olet tullut? Mitä ... täällä teet?
Hello, ...excuse me! Probably you do'nt speak finnish!... ja muuuuuuuuuta
Ulkomaalainen kun muuttaa Suomeen ja aikoo oleskella Suomessa lähes kaikki kohtaavat tämän tyypistan tilannetta.
Maahanmuuttaneet, jotka ovat olleet jo vuosia Suomessa, eivätkä ole oppineet paljon mitään suomea ja edelleen käyttävät tulkkia. Tämä porukka on niin turhautunut että sillä ei ole muutta sanottava kun masentavia asioita.

Ja toisalta myös on suomalaisia, jotka kohtelevat sanoin huonosti ulkomaalaisia.
Alussa kun tulin Suomeen, suomen kielen oppiminen oli todella rankka urakka ja se vei kaikki voimat mutta ei ollut mitään mahdotonta oppia.
Kävi niin että samat ihmiset, jotka kirosivat suomen kieltä, myöhemmin jatkuvasti hartaasti tulivat pyytämään lukea ja käänntää heille kirjeen, jonka on saaneet jostan virastosta.
Vuosia sitten erään kerran koulussa kysyin parhalta ysävältäni että olisitko luottanut ja arvostanut minua jos minä puhuisin vain englantia sinun kanssa enkä olisi osanut suomea. Hän oli erittäin hämmästynyt ja vastasi että ei todellakaan pidä paikansa. Nyt kun puhumme suomen kielellä tämä itsestään tuo luottamusta ja arvostan sitä että puhut minun äidin kielellä. Sillä meilla aina oli todella kiinnostavia keskusteluja.
On kaveri, joka on samasta maasta kun minä, meillä on yhteinen äidin kieli ja kiinnostava os se että me aina kirjoitamme toisellemme suomeksi.
...Koulun ja työn oheella on myös meneillä yksityinen suomen kielen opetus, jonka tarkoituksena se että parantaa kirjallista taitoa...

tiistaina, helmikuuta 14, 2006

Ujo Poika


Ujo poika hiljaa,yksin poistu kotoa
"Moi".... kai olikin naapuri, mutta miksi ei vastanut mitään vaan murisi.ujo poika
puhui itseksen kerrostalon pihalta poistuan.
Halki kaupunkia kävelee, ei mitään uutta, Hämeenkatu on yhtä pitkä ja kylmä kuin
eilen. Ohi menneessä ikkunasta vilkaisee vaan CoffeHousia "ei ollutkaan ketään tuttua siellä" sanoi hiljaa, "ei siellä kuin missään muallakaan koskaan ollut ketään tuttua, eikä CoffeHausissa koskaan kukaan odottaa minua".
Aika lähteä kotiin.
Bussissa istuu ja katso ympärillä ihmisiin"Miksi ei kukaan istu minun viereen?" ihmittelee.
Mitä he miettivät? Kenelle he lähettävät tekstiviestin, mitähän mahtavat kirjoittaa viestissään? anteeksi pyyntö sitä että pitkään ei ole puhunut miehelleen, vai?
Onko kaikilla niin paljon murheita että niin syvällä miettivät sitä?
Onpa tuo tyttö kaunis. vaaleat ja vaaleanpunaiset tukkat yhdessä valloittaneet otsansa. Mitä hän ajatele minusta? varman hänellä on pieni valkoinen koira ja hänellä kiirre ruokia koiran, ehkä sillä on poikaystävä, joka tule hetkeksi hänelle käymään.
Mitä jos minäkin opin Suomea? Eikö tällä kielellä voi puhua mitään muuta asia kun
työasioita?
Ujo poika tuli perille ja piti jäädä pois bussista.
Jäi yksin pois pysäkille, bussi lähti ja hän hetken pysähtyi paikoilleen ikään kuin
olisi vasta tajunnut tosi tärkeä asiaan.
" En ole vain yksin, olen myös ulkomaalainen poika" Sanoi ihan ääneen.

perjantaina, helmikuuta 10, 2006

kansainvälinen lehdistö valokuva

Vuoden 2005 kansainvälinen lehdistö valokuva "World Press Photo" voittajat.
Kanadalainen lehdistö valokuvaaja "Finbarr O'Reilly" tällä valokuvalla voitti vuoden 2005 "World Press Photo" kilpailun.
Kuva on eräässä kansainvälisessa hätä- avustus ja ruokailu keskuksessa Nigeriassa otettu. Vauva pidä käsillään äidin suusta ja se kuvaa " kauneutta, kauhistusta ja epätoivoa"
Tältä sivulta voit katsoa kilpailun muut ehdokaiden valokuvat. Toisin jotkut ovat kyllä järkyttäviä maailman karkeista tapahtumista.

keskiviikkona, helmikuuta 08, 2006

kun Vaatimattomuus ja rehellisyys kohtaavat

Kyllä minä osan, ehdottomasti olen siinä paras, juuri minut on valmennettu tähän tehtävän, no, ellen osa tätä mitä muuta minulta voi odottaa, jos joku olisi luotu tähän tehtävän se olen minä, elämäni tarkoitushän nimenomaan tässä tehtävässä piilee. Koska olen paras!!!
Oletko sinäkin tällainen? ..onko edelliset ajatukset sinullekin tuttuja? ..voi että..
Sinun täytyy aina sanoa kyllä kun esitetään joka ikisen vaatimuksen työ paikalla ja jossain mualla, muuten olet surkeä ja tyhmä!
No, mitä on sitten sinun heikkous? oikeastaan en ole tottunut näkemän heikkouteni koska periaatessa minun persoonani ei sovellu heikkoutta!
Kuten jotkut tietävät sellainen ihminen ei ole olemassakaan todellisuudessa , joka osaa kaiken sellainen persona kuin on kuvailtu kuvauksessa. Mutta valitettavasti kun niitä on lähes monissa paikoissa ja on yhä lisääntymässä tämän kaltaisia. Ja kuvitelkaa että tämän täydellisen vaatimattoman työntekijän sotkut kaatuvat hänen työkaverin niskaan. Jonkun pitää syylistyä hänen pahanteoistaan. Toisen pitää saada potkut, jotta hän saisi mahdollisesti elää muutaman päivän lisää.
Koska tämän täydellisen työntekijän rehellisyysestän johtuen hän ei pystyy pettämään itseään ja vaikkapa kerran myöntä tehneensä virhen.
Voi kuinka iljettävä olla sellaisten ihmisten kanssa tekemisessa, jotka aina ovat toisia parempi. Ja eivät yhtään tunne häpeä eikä punaistuu kun suoraan naaman valehtelevät. Silloin kun ei varmasti tietää asiaa silti sanoo "kyllä vissi"!
Kysyn kaverilta silloin kun en tietää jotain asiaa mielummin kun elään toisten kustannuksella. Kuljen matalalla profililla koska minulla ei ole varaa kaatua korkeudelta.

torstaina, helmikuuta 02, 2006

Maahanmuuttajien Suomi

Maahanmuuttajien Suomi -valokuvanäyttely

On valokuvanäyttely, jonka avattiin tänään 2.2.2006 TR1 galleriassa Tampereella osoiteessa Väinö Linnan aukio 13. Minulla oli myös tilaisuus neljällä valokuvalla osallistua. Me yhdeksän maahanmuuttaja neljästä eri maasta kerromme Suomesta&Suomalaisista kuviin(Museotoimenjohtaja Toimi Jaatinen sanoi "Nämä ovat kuvaneet uuden kotimaansa") . Kiitos Raunolle, Ilona&Elanalle, Petra&Jereelle ja myäs Helille kun antoivat minun valokuvata heidät.

maanantaina, tammikuuta 30, 2006

Hieno Käytöstapa

Eilen sunnuntai 29.1.2006 oli Suomen presidentti vaalit ja suomalaiset valitsivat seuraavan kuuden vuoden ajaksi maan presidentin. Tänään töissä en kuullut sanakaan vaalien aiheesta työkavereiden suusta. Todella hieno käytöstapa. Ajattelin pitkään että voi kuinka erinomaista kun ihmiset osaavat kunnioittaa toisten mielipideita ja olla puhumatta siitä että kuka olisi Suomen paras presidentti. Joku ei ole äänestänyt lainkaan kun taas toiset ovat äänestäneet toista ehdokasta, mutta asia ei kuulu toisille. Tämä politiikka on tosiaankin usein maailmassa jopa perhen jäsenten kesken aiheuttanut riita ja verinen sota. Joskus joku minun suomalainen ystävä sanoi, että suomalaisilla on todella karmea kokemus sisällissodasta ja se on opettanut meitä olla varovainen poliitikan kanssa.
Syy olisi mitätahansa minä ihailen todella Suomalaisia tästä hienosta käytöstavasta. Kunpa muut kansalaiset myös tästä aiheesta ottaavat opiksi Suomalaisista.

perjantaina, joulukuuta 30, 2005

Luistelu


En osa yhtään sanoa miltä tuntu kun ihan pienenä lapsena oppi kävelemään ensimmäista kertaa. Enkä kauhean hyvin muista miltä oikein tuntui kun huomasin että olen oppinut suomea koska se tuli vähitellen opittua ja vielä edelleen oppiminen jatkuu. Mutta voin sanoa miltä tuntuu kun tänään minä opin luistella. Tänä vuonna tämä oli neljäs kertaa kun illalla myöhään kävin luistelemassa. Luistelu kenttä oli tyhjää ihmisesta ja siellä olin vain minä. Aloitin luistelua ja olin yhtä huono kuin edellinen kertaa. Lähes tunnin verran "luistelin" ja oli kiinnostava tietää mitä ne Suomalaiset ajattelevat, jotka sieltä kävelivät ohi. Todella surkeasti luistelin ja välillä ajattelin että onko niin että en ikinä oppi luistelua. En tietä miksi sitte äkkiä kanava vaihtui ja rupesin miettimään ajatuksia kuin "Tekemällä oppii, harjoittelu tekee mestariksi, kun jaksaa jatkaa niin hyvä tulee".
Arvatka mitä? Hetken huomasin että yes minä opin ja tuntui että luistimet ohjaavat minut enkä minä niitä. Oli kyllä riemun ja ilon aihetta. Purkasin tunteitani muutaman kerran huutamalla. Tänään on 29.12.2005 ja yli Kolmenkymmenen ikäisenä minä opin luislelun. Neljän kerran harjoituksessa olen kaksi kertaa loukkaanut todella pahasti itseni kun olen kaatunut. Rakastan luistelua ja se on ihana laji.

keskiviikkona, marraskuuta 09, 2005

ID epäselvyys


Moro kansalaiset
Mitä ajattelit kun tiistaina klo 8.30 yle TV uutisesta kuulit ja näit kun uutisoitiiin ulkomaalaisista, jotka kulkevät vapaasti kahdella eri henkilöllisyys tiedoilla. Miltä nyt tuntuu kun tiedät ympärilläsi on ihmisiä, joiden identiteetti vaihtele päivä aiheen mukaan?
Kuka on syylinen? Itse kun kuulin sitä uutista töissä ja ympärilla joukko suomalaista hermostuin todella paljon. Olen hämmästynyt jotkut suomalaisten viranomaisten teoista ja kohtelusta. On niin helpoa kiusata ulkomaalaista, jonka tilanne on päivän selvää ja jatkuvasti yrittää toimia Suomen lain ja määäräysten mukaan. Viivästyttää hänen tilannen käsitelyä ja oikean vastauksen tilalle vain vastata valheellisella kielellä... On pitkä jonoa, sinulle menee vielä aikaa! Samalla kuin toiset ulkomaalaiset ehtivät samojen viranomaisten käden alta saada kahta kansalaisuutta.
Mielenkiintoista tiistain uutiseta vielä oli se että kun uutis kamera mies oli käynyt helsingin pakolaiskeskuksessa kuvamaan ulkomaalaisia ei puhuttu rehellisesti aiheesta niille ulkomaalaisille, joita kuvattiin! Valhe jälleen kerran ja valhe! Kun ne jotkut ulkomaalaiset olivat kysyneet että mistä on kyse sitten heillä oli vastattu että ei mitään kummallista vaan jotakin uutista ulkomaalaisesta. Ja tässäkin jälleen kerran rehelliset ulkomaalaiset joituivat ansaan. He tulivat kameran eteen kun luulivat että illalla uutisoidaan kansalaisille kuinka kurjai näille ulkomaalaislle menee. Ja samalla liikuttaa viranomaisia ja nopeuttaa heidän tilanne käsittelyä. Mutta todellesuudessa minä (ei kansalainen) ja sinä kansalainen kuultiin että heistä jopa varoitettiin "
Muunneltua henkilöllisyyttä voidaan käyttää rikollisuuden tai jopa terrorismin apukeinona"!
Voi teitä rehelliset maahanmuuttajat ja te herkäuskoiset Isänmaaliset ja kansalaiset.

tiistaina, lokakuuta 18, 2005

Sua etsi


en tiedä mitä oli kello
hyppäsin levottomasti sängystä alas kohti ikkuna
kuulinko joku kutsui nimeni?
sinua ajttelleen välittömästi vedin verhot auki
kuka olikaan?..
oli tullut pitkästän matkaa etsiään sinua
kun minä vaan täällä kotona kaiken aikaa sinua odottanut
oli varma että olet meillä
pimeän kylmän aamunkoitossa
kirkaudessan oli taivaiden kuningas
naama punaisena
oli just naapurin seinän yläpuolellä
repäissut paidansa päältä
rinta paljana haastamaan minua
hänkin on huulluna sinun
ja nyt olen entistä enemmän hulluna sinun
olet syy elämään,
olet syy taisteluun

sunnuntaina, syyskuuta 25, 2005

jälleen kerran hän

Moi Kaveri
kopotan ovellasi
vaikka et ole kutusnut
laulan tuntemattoman äänen
mutta lempeän laulun
Tulin sanoman sinulle sen että
että...
minä...
näin hänet
Hän oli aivan tuttu näköinen
vaikka ei koskaan pysy pysyvästi ystäväksi!
Ei kukaan muu ollut kun Hän
oli kaunis
rakastettava
...
olin tiellä kun Hän tuli
iski
vaikka sattui
mutta
oli haluttava.
Joka vuosi tule niin äkillisesti
pistää
rakastuttaa ja sitten jättää.
Kaiken mitä tekee on ainutlaatuista.
...
toista sen, toista sen mitä teit

lauantaina, syyskuuta 24, 2005

Kerjäläinen

On vaikea kuvailla kuinka pahalta minusta tuntuu kun Tampereen Hämeenkadulla näen jonkun ulkomaalaisen naisen tai miehen, joka kerjää rahaa.
Usein mitä itse olen nähnyt itämaissa tämä surkea elämäntapa tulee siitä että maan johtajat sortavat kansalaisia ja sen sijan että maan tulot käytetään ihmisten hyvinvoinnin edistämisen sitä käyttävät oman valtan etujen hyväksi. Ihmisiä piesestä asti opetetaan nöyrtyä kaikille, totella mitä tahansa käskyä ja ei koskaan ajatella että hänellä on myös oikeuksia. Jos pysyt matalana ja lasket päätä alas silloin saat pyytä nöyrästi päivän leipää ja pysyt kiitollisena että tännän saat elää.
Mutta tänne Suomeen kun tullaan astumme ikään kuin eri planeetan. Täällä ei kukaan kuolee nälkään, täällä kaikill ihmisenä on oikeus elää ja hengittää.
Pari viimestä viikkoa olen nähnty muutaman ulkomaalaista naista ja iäkästä miestä, jotka Tampereen Hämeen kadulla ja kaupojen ovillä säälittävän näköisenä pyytävät rahaa kulkijoilta! Miksi? Muualla kun olen nähnyt näitä kerjäläisiä minusta se on häpeä sille yhteiskunnalle, jossa ihmiset joutuvat kerjämään, jotta pysyvät hengissä. Suomessä myös se on erittäin ruma nähdä sellaisia ihmisiä kadulla mutta ei mitenkään sitä voi syytä Suomen yhteiskuntaa.

Raamatussa sanotaan: ”Kun meillä siis on elatus sekä vaatetus ja suoja, me tyydymme niihin.”(Timoteukselle 6:8)
..Olkaamme tyytyväisiä mitä meillä on...