Talvi&pimeä

Talvi on menossa ohi, mutta rakkaus talven ja sen hämmästyttävien lumisten maisemat sydämessäni eivät himmenne.
Talvi ja pitkä pimeä kausi vaikka tulevat yhdessä mutta minulle ne ovat kaksi eri asiaa.
Syksyllä yöt alkaa pidentyä suhteessa päivän ja koko luonto alistuu pimeuden valtakuntaan.
Tuntuu siltä että vähitelleen ihmisiä katoavat ympäriltä, ja välittä siltä että koko kaupunki on evakoitu.
Sanat pyyhkäistyvät kokonaan ihmisten huulilta. Jokainen onniin uuppunut syvällisin ajatuksinsa, kuin olisi langettu ikuisen hiljaisuuden tuomio.

Vihreä valo, taivailta valkoiset perhoset lentäävät urhollisesti maahan kaikkialle.
Sitten uudenlainen elämys alkaa lumisen talven keskellä. Edelleen kaikki ovat hiljaa, mutta
jokainen kansalaisista säveltää uuden iskelmän ja kiirehti treffeille talven kanssa.

En tiedä mistä tämä kaikki rakkaus, mistä niin syvää kaipaus. Ehkä se on todellakin viehättävä kun kerran siihen ihastuu. Se on jopa todellinen viekas rakastajatar ja ehkä tässä kaikessa
pimeän hiljaisuudessa näyttää ja antaa parhansa, jonka ei saa mistään muualta.
Ainakin se on tosi katellinen kun erottaa meidät toisistamme sen ajan kun hän on itse maisemissa, jopa katellinen siihen että olisimme puhuneet toisillemme.

En minäkän itke kun luminen talvi lähde,
muistoja tarvitsen tulevan aurinkoisen kesää varten kunhän tää talvi myös vie mennessän pimeyden mukaansa ja me taas löydämme toisiamme.