Äitini on pyhä

Uskomatonta se, mitä saanut aikaan propaganda aasialaisten naisista varsin kuinka alentava arvostelu asenetta lähi- idän naisia kohtaan.
Tämän likaisen ja rasistisen teon takana on montaa tekijää ja erilaisia syitä. Pelin arkitehtuurina toimiavat epäilemättä suurin osa uskontokunnat ja politiikka, jotka perjaatessa kulkevat käsi kädessä. Ja tässä näytelmässä media tomi välikätenä, joka levittää propaganda välistä toiseen. Noiden hahden ylivoimaisten tahon (uskonto ja politiikka) välissä ei koskaan ole luottamusta mutta aina ovat tukena toiselleen ja ei ihme että näiden petollisten peli sääntöjen johdosta kansalaiset hämmentyvät totuuden ymmärtämisestä. Olkoon omasta vapaasta tahdosta tai tahtomattomuudesta ihmisiä on jaettu ainakin kahten eri leiriin ja kun lisätään kateuden hiilet tähän tuleen vastavasti saadan aikaan todella hämmentävä soppa, jolloin harvalla on kyky erottaa totuutta juonista. Loputuloksena on ennakoluulo ja sitten tulemme olemaan piikkia toistamme lihassa. Uhrit ovat ihmiskunnamme heikommat. Kun on lyöty heidät maahan, tietysti seuraavaksi säälimme heitä, sehän kuulu tämän julman näytelmän käsikirjoituksen.
Lähi- idän kulttureissä äiti on perhen perusteet. Miehelle ei ole mitään yhtä loukkaava kuin olisi puhuttu herjaavasti perhen naisista. Jopa mies on valmis antamaan henkensä sen suojelemisesksi. Perhen jäsenten haavoituvin paikka on sen nainen ja ei ihme koska nainen on luonut sellaisen luottamuksen ja aseman itselleen.
Äiti on pyhä, ei koskaan petä, ei kirojaa, hän on nevuonantaja, hellä kuin perhonnen, turvaa, suoja ja lohduttava silloin kun jo loukattu. Hänellä on nämä kaikkit koska hän on kunniallinen nainen ja ansaitse kunniaan.
Ja täällä puhutaan kaikkia paitsi hyvää niistä naisista. Ja muka he eivät tietää mitä on hyvää, mitä ei? He ovat jääneet vailla elämän nautintoja, koska eivät ole monen kertaisesti avioituneet tai eivät ole avioliiton ulkopuolisella suhteessa!? He ovat outoja koska heidän rakkaus perustuu henkilökohtaisen tuntemuksen tulevan aviopariin ja inhimillisiin puoliin toisin kuin rahaan ja yhteiskunnallisen asemaan!?
On tavanomaista vannoa jumalan nimellä ja ihan hyvin juttu voi olla valetta mutta, jos jossain asian yhteydessä kun vannoa vedotaan äidin sieluun se on todella vakava ja tarkoittaa siitä että tilanteessa on käytetty viimeinen mahdollinen. Koska tätä mahdollisuutta jätetään usein käyttämättä.
""Minun kulttuurissani perhe on kuin pyhäkkö ja sen altari on Äiti.""

valokuva kansio

Vihdoin minulla on oma valokuva kansio netissä. Meillä ihmisillä on taas lyhyt muisti ja valokuvat ikään kuin tallentavat ajan tapahtumista meille. Kamera ei pystyy tallentamaa sen, mitä kaikkia ihmenen silmin tällä korvaamattomalla lahjalla näkee. Näkemällä vanhat valokuvat palauttuu monia asioita mieleen samalla kun toteamme että elämämme ei ole ikuinen. Tällä kertaa yritin kertoa näkemyksiani "ulkomaalaisena" Suomesta valokuvissa. Olen tekemässä valokuva kansion erillinen sivu ja sillä on kaunis suomalainen nimi, mutta siihen asti voi katsoa valokuvat toisella sivulla. Siinä on myös muutama valokuva, joista olin ajemmin kertonut Luonnon taideteos kirjoituksessa. Klikka kuvaa niin pääset valokuva kansioon. Täältä myös pääse

Auringon värit

Epäilemättä ilma ja sää olosuhden vaikutukset jättävät merkittäviä jälkiä ihmisiin. Jos luulemme että täällä aurinkon paiston lyhyt vaihe vain johtaa D-vitamiini puuteksi, käsityksemme ei valaisee asian kaikki puolet. Ei tule unohta tämä seika että täällä ihmiset kuin ei parempaa luontokaan kestää kovin pitkään aurinko paisto jos kausi olisi reilu kaksi kuukautta. Sään seuravukset ovat syvällisia ja ne ilmenevät ihmisten luonteessa ja ajatuksissa. Lyhyt katsaus eri maiden julkinen sivu, saa meidät huomaaman ne vaikutukset. Niissä maissa, joissa aurinko paistaa eniten kuukausia vuodessa ihmiset käyttävät rohkeasti värejä ja ilmaisetvat tunteitaan yhä äänekkäämmin ja eleet ovat osana suhteiden pelissä. Aurinkoisissa maissa ihmiset käyttvät voimakaita väriä talon ulkoseinillä, esimerkiksi valkoinen, punainen, keltainen. Ja afrikan maissa vielä joukkoon mahtuu myös vihreä väri tunnetusti. Ja vielä talojen arkkitehtuurista se että, talot niin eri muotoisia että ulkoapäin kaapavat katseet. Seinät ovat mutkikaita kuin antaisivat taloille lisää vieraanvaraisuuden ja viihdyttävämmäksi. Vaikka ihmiset ovat vaatimattomia mutta ilmaisella rohkeasti itseään arkki elämässään ja tekevät itsestään huomioon kohteeksi.
Suomessa ollaan aika hiljaisemman värin alueella, ehkäpä harma. Usein sanotaan että suomalaiset ovat vaatimattomia. No ok, mutta lisäksi minä ajattelen että ei tarpeeksi ollaan rohkeita näyttäytymään ja kun toinen esiintyy luonteesna mukaan sitten ollaan hänelle katellisia. Liika vaatimattomuus ja sanomattomuus voi antaa toisenlaisen käsityksen myös. Nimittäin helposti voisi päätellä että kuinka itsekäs tuo onkaan. Täälläpäin oikean miehen luonteeseen kuulu hiljaisuus. Oikealla miehellä ei ole kysyttävä, ei erehty, sillä ei sattu eikä valitus kivusta, ei itke, ei tartte apuaa eikä rakastuu vaan häneen rakastutaan.
Kun niisä muukalaisissa heijastuu iloa ja hymy täyttää naaman kuin aurinko paistaa rinnassaan ei se ole merkki siitä että heidän päässä on vika tai eivät tunne häpeää. Kye ei ole hurjasta kansasta eikä siitä että olisivat kevytmielisia. Se on luonne, se on avoimuus ja helposti lähestyttävyys. Yllätykseski sanon että vaikka ollaan vilkaita silti ujoja ja samalla kunnianarvoisia.
Itse asiassa suomalaisessa piile pelottavan voimakas tahtoinen persoonallisuus. Ja joskus se saa aikaan purkauttaa erittäin voimakkaita reaktioita ja seuraus jopa voi olla tuhoisiaa, jätetäään, erotaan tai muuta vastaava ja se tapahdu nopeasti.
Värikkyys ei puutu suomalaisista vaan jäänyt paljastamatta.
Tuolla Suomen ulkopuolella kun ollan tyytymättömiä puhutaan ääneen toisille, sanoin puhutaan mitä on mielessä ja sitten puhtaalta pöydältä jatketaan yhdessä matkaa. Toisin sanojen sisäinen olo heijastuu päältäpäin ja se tulee näkyviin.
Mennän sisään ja suljetaan äärimäisillään verhot kiinni, paitsi että minä en sulje verhot koska ulkona on säkkipimeä ja sisällä ollaan puettu vaateissa. Antakoon toisen nähdä että täällä elämä virtaa. Kuka tietää ehkäpä jonaina päivänä naapurikin luottaa minun ja opitaan ettei ole syytä pelätä toisia.

Vuoden villi-eläinten kuvat

Vuoden 2006 parhaat villieläinten valokuvat valittiin. Kilpailun järjestivät Lontoon Luonnonhistorian museo (The Natural History Museom) ja BBC:n villielämää aikakauslehti (BBC Wildlife Magazine). Niitä on yhteensä 8 kuvaa, klikkamalla kuvan pääset katsomaan BBC:n sivulla.

Lunnon taideteos

Tämän kertaisen luonnon taideteoksen teema oli "Jää Kristalli" ja taiden materiaali oli vesi, ilma, ranta. Viime sunnuntai 5.11. illalla kävelessäni Näsijärven rannalla edessäni oli esille hämmästyttävän luonnon taideteoksia jäästä. Kertakaikkinen oli uskomatonta ja vikea uskoa, mitä olin näkemäsää omiin silmin. Puut, pikkusillan aidat ja kaikki mitä oli siinä järven rannalla ihmeelisen tavalla olivat jään asun peidossa. Tämä on ehdottoman parhaista Suomen luonnon ihmeista, joka jää sinulta näkemättä ellet rankan työpäivän jälkeen antautu luontoon. Koko illan minulla oli ainutlaatuinen fiilis näkemästni harvinaisen luonnon ilmiöstä. Heti seuraavan aamuna kamera käteen lähdin paikalle takaisin. Tuskin mitään kamera voi tallentaa sitä, mitä minä näki ihmissilmä. Tähän laitan yhden valokuvan sitä maanantai 6.11. aamu päivästä ja mahdollisimmaan pian niistä lisää laitan kuvagalleriaan, josta ilmoitan pian.

Sua Kaivataan

käsillään koskematta voi tuntea sen
näkemättä silmillään voi hahmottaa häntä
vaikka nimellä et tunne,
mutta kutsua häntä voi äänen
ja varmasti hän kuule sinut

koskemalla saatat loukata häntä
näkemällä häntä saatat rikkoa lupauksen
tietämällä hänen nimeä saatat paljastaa häntä,
kuin kätketty arre
Hän on sinun armaani,
ethän niin paha tahto hänelle

kuivittele hänen jossain eksyksissä,
sinua vaan etsimässä
oppi tietämään, hän on sinua varten,
Se Sinulle Riittää
Siinä On Kaikki Sinulle

"Älä avaa vielä silmäsi leikki ei ole vielä ohi"

Paluu

Yritin palata joukkoon muiden huomion heräämättä. Tyypillisen suomalainen pojan tavoin, joka kylään kun tule ovesta asutaan sisään hiljaa etsii lähimmän istumapaikan tervehtimättä tuttavia puhumattakaan uusille kasvoille tutustumis- esittetystä. Toki joka kertaa olettaa ettei kukaan ole hänet huomanutkaan.
Joo, tulin takaisin, vaikka siis fyysisesti en ollut missän mualla kun Tampereelta. Vaikka olen nykyään suomalainen mutta tuskinpä minulla on käynyt kuin suomalaisille pojille tapahtuu. Kun nuo pojat menevät naimisiin vähintään ensimäinen puoli vuotta naimisiinmenosta unohtavat kaikki mies kaverit ja ystävät (kannata siis mennä uskollisen suomalaisen tytön kanssa naimisiin)! Toisin kun minä en edes olekaan mynnyt naimisiin!
Mutta näköjen minulla on ollut hullun hauska tämän auringon kanssa. Hassua kun on niin monta kuukautta vain laikkinyt auringon kanssa. Hänen värikäs mekko oli todella viehättävä.
Sain ihanilta päiväkirjani lukijoilta viestiä hiljaisuuteni syihin. Kiitän lämpimästi kaikki sivusotni vierailijoita. Vaikka suomalaiset ovat sitkeitä pitämään kiinni omista tavoistaan jopa joskus itsepäitä olkoon josku kysyeinen asiaa kuinka ärsyttävä olisi. Mutta Tämä todista minulle sen että samalla he uskaltavat kuuntelemaan kun heitä arvostellaan.
Kun aurinko oli hyvästelemässä me halattiin ja itkettiin, silloin hän kuiskasi korvilleni "lähetän sulle syksyä ja se koskettaa tunteitasi hellästi sillä on kultainen ruska, johon sinä rakastut". Ennen kuin olisin ehtinyt pelasta silimeni kyynelten tulvasta ja sanoa hänelle "olen jo aina ruskaan rakastunut, onkohän se sinusta ja minä en tiennyt?" hän oli on kauan sitten lähtenyt.
Harmi kun syksylla oli liian lyhyt aika. Niin lyhyt aika etten ehtinyt antaa hänen tietää kuinka paljon rakastan häntä ja jopa olen valmis sen kanssa elää ikuisesti.
Viimeinen tereffimme oli kivulias ja hän antoi minulle lehden jotten unohtaa häntä ja jään uskollisesti hänelle.

Vuosipäivä

Lähes aina on käynyt niin että en ole muistellut oman syntymäpäiväni mutta, erän päivän elmästäni pannut erityisesti merkille. Päivä, jolloin tulin Suomeen 29, lokakuuta yöllä myöhään Tampereelle. Tuskinpä muuttopäivän Suomeen oli yhtä merkittävä kuin tuloni tähän maailmaan. Ei ihme ellen näe mitään syytä syntymäpäiväni muistelemisesta, koska en yhtään muista minkälainen vapautus olo minulla olikaan päästä äidin kohdusta pois. Tai ylipäätänsä eiköhän ollutkaan turvallisempaa olla siellä? Kun toisalta muutto Suomeen oli kertakaikinen muutos elämässäni. Muistan juuri kuin eilinen päivä, kun seuraavana päivänä saapumisesta lähdin ulos kämpästä. Ihan kuin olisi aivan eri planeetta verratuna paikka missä olin ollut ennen! Kaunis ja viehettävän syksyinen päivää, puun lehdet väriloistossaan ihastuttavan ruska kaikialla, kuten Suomen syksy on viehättävä(toisin kuin tänään on ollut romanttinen lumikyryä). Täys hiljaisuus kaikialla, ei mistään kuullut ääntä, kuin täällä ihmiset kuiskaisivat toisille. Pitkiin polkua metsässä kävelin tuhansien ajatusten häkissä. Ajatuksia muun muassa. mistä aloittaa, miten aloittaa? Ja samea pelkoa siitä että ei aavistustakaan ole siitä että, minkälaista vastaanottoa tulen saaman ihmisiltä ja minkälaisia haasteita väijyksissä? Ja pelko siitä että ei ole minkäänlaista tietoa?
Nyt kun vuosien jälkeen ajattelen menneitä kyllä mies on saavuttanut huikeita muutoksia ja ovat lukuisia asioita, joita nimenomaan opittu kantapään kautta! Nyt en halua millään hinnalla palata edes hetkeäkään siihen alku hetkeen ollessani Suomessa. Nyt vuosien jälkeen tunnen olevani voittajana tässä kampailussa ja tyytyväinen saavutuksistani. Saatan tuntea Suomalaisia enemmän kun he itse tuntevät itseään.