tiistaina, toukokuuta 16, 2006

kylmä,kylmä!

Matka kesästä talven on vain muutama tuntia, ei muuta kun muutama askel eteenpäin niin palelet.
Talvi on ohi ja nyt on toukokuun puoliväli ja edelleen on tosi kylmä, niin kylmä että on pakko aurinkoisessa päivässä laittaa tylsä ja masentava värit ja paksut vaatet päälle. Kylmä, niin edelleen on kylmä. Lähes kaikki maahanmuuttajat(pakko muuttaja) kun tulevat Suomeen jonkun ajan päästä haluavat lähteä pakoon täältä. Onko nälkä? Onko turvatonta olo tai jollain taholta uhattu elämääsi? Ei, ei ole nälkä ja tätä turvallisempaa ei voikaan toivoa kun mitä Suomessa on, mutta ...
Viime aikoina olen uteliasuudesta maahanmuuttajille puhunut sitä asia että eikö olekaan erinomaista olla täällä kun kaikki asiat on niin kohdallaan. Yllättävän kaikki ne ihmiset ovat vastanneet "Jos olisi pientäkään mahdollisuus elää omassa kotimaassani turvallisesti niin en jäisi hetkeäkään täällä!". Todella yllätys minulle, mahtoinkin olla täysin väärässä noiden ihmisten suhteessa!
Täällä on kylmä kansalainen toveri, tiedätko, vaikka sinuakaan ei palelta. Nuo ihmiset kun pakenevät suomeen harva niistä saa saman tai lähes vastaavan työn mitä osaa, mitä on tehnyt. Mahdollisuudet tehdä itsenäisesti työtä on lähes olematonta. Kuitenkin kaikilla on mahdollisuus työttömyyden. Perhen isä, joka on ollut koko päivän töissä ja illalla kotiin on tuonut mukanaan ruokaa, hedelmiä ja suklaata ja näin jokaisella on ollut merkittävä osa perhe elämässä. Nyt isä istuu kaiken aikaa kotona ja enää ole mihinkään kiirettä. Perhen isä turvautu sosiaalitoimistoon pyytämään vähän lisää avustusta elämän perustarpeisin ja joka ikinen kertaa nuori nainen sosiaalityöntekijä oiken painokkaasti selittää ja selittä hänelle että "suomalaisessa kulttuurissa suomalainen mies ei käy sosiaalitoimistossa, hän ei turvautuu sosiaaliturvan ellei hänen elämänsä ole todella uhattuna, piste"! Kyllä tämä ihminen tietää mitä on sosiaalitoimiston rooli yhdeskunnassa ja joka kertaa kun on pakko tulla tänne, hän tuntee todella häpeä.
Mutta, täällä on kylmä kaveri, ellet tietää, pitä oikein laitta viimeiset napit kiinni, jottei paleltaa!
Kestä tosi pitkään aikaa kunnes onnistuu ystävystyä suomalaisiin, ja siinä väliin ehti kulua monta pakkasta tavlea. Takuulla voit olla monta päivää suomalaisen miehen kanssa samassa huonessa ja hänellä ei ole mitään syytä puhua sinulle, ellet ole kaunis tyttö. Ja toisalta ei mene kun hetken että menetätä suomalaisen ystävän. Olet saattanut tehdä montaa kertaa virhettä ja suomalinen ei puhunut niistä ja varoittamatta on hetki kun teillä ei ole enää mitään välissänne.
Olen aina moittinut noita ulkomaalaisia, jotka yrittävät pakoon suomesta mutta tiedän että olen toiminut väärin vaikka itse en tekisi sama. Minulla ei ole mitään oikeutta nuhtella heitä, olemme mekin erilaisia vaikka moni suomalainen ei ole sama mieltä. Minua harmittä se että nämä ihmiset muutavat pois kun monet niistä ovat opiskelleet Suomessa ja ovat nähneet paljon vaivaa oppia Suomen kieltä ja nämä kaikki menee hukkaan. Yli viisi vuotta sitten tutustuin viehättävän kaunin maahanmuuttaja tytön etelä Suomessa. Hän oli asunut pienestä asti Suomessa ja joskus pidin häntä hulluna kun hän kuvaili niin pelottavasti suomen olosuhteet. Vaadin kovasti selitystä hänen väitteisin ja hän usein sanoi että maahanmuuttajana kyllästyt silloin kun et löytää mitään selitystä joitakin Suomalaisin käytöksiin."Nyt ollemme täällä ja kaikki on ihan hyvin, mutta huomenna saatat olla totaalisesti hukassa!" hän kerran sanoi.
Laitan ikkunan kiinni ja puserot päälle, mua paleltaa, täällä on kylmä vaikka et uskokaan kansalainen kaveri...

5 kommenttia:

uhoava gnu kirjoitti...

Se on normaalia, että moni tahtoo pois. Liian harva Suomeen muuttaneista ulkomaalaisista ovat tehneet sen omasta halustaan. Pakolaiset ovat jättäneet oman maansa pakon edessä, ja on ymmärrettävää että he kaipaavat sinne takaisin. Monesti paluu ei kuitenkaan ole mahdollinen maan poliittisen tilanteen takia. Jos työtä ei kuitenkaan saa Suomesta, saattaa monelle olla parempi vaihtoehto muuttaa Ruotsiin, Englantiin tai muualle. Ikävää että yhteiskuntamme on yhä niin ennakkoluuloinen!

Ulkomaalainen kirjoitti...

Moi uhoava gnu
Tervetuloa blogiani.

Aamulehdessä joskus tuli juttu ulkomaalaisista pizzerioista ja muistan että se nosti kova mellakka pizzerioiden omistaijlta, paljon valitus puheluita Aamulehteen ja uhkauksia kirjoittajalle. Luin saman jutun mutta eri otsikolla Tampereen Yliopiston sivuilta.
Ehkä sinua myös kiinnostaa lukea: Pizzerian vangit!

AryAn

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos tästäkin muistutuksesta muille kansalaisille.

Ei, ei tee varmaankaan hyvää esim. perheen isän itsetunnolle kyvyttömyys tehdä rehellistä työtä elättääkseen perhettä. Taikka sille ammatilliselle itsetunnolle, kun ei pääse hyödyntämään ja jakamaan osaamiaan taitoja. Ja tässä lukkotilanteessa saa vielä kaupan päällisiksi kritiikkiä toimeettomuudestaan.

Isoisäni oli tunnettu arkkitehti Teheranissa mutta ei päässyt koskaan jatkamaan uraansa täällä Suomessa (saa tyytyä perheensä ihailuun ja kunnioitukseen, jota ainakin sitä piisaa, ja joudumme muistuttamaan itseämme siitä, että osoitamme tätä tietoisemmin ja jaksamme istua kuuntelemaan ja pyytää näyttämään kuvia, kertomaan tarinoita..)

Maassa missä maassa tahansa, kaukana tai lähellä, sopeutuminen on aina oma työnsä. Luo paksun kovan nahkan ulkopuoliselle kritiikille ja testaa tosissaan omaakin suvaitsevaisuutta. Ikävät kokemukset voivat kovettaa myös liikaa, mutta sisukkuudesta ja luovuttamisen tunteen poistyöntämisestä voi olla apua. Ennenkaikkea uskosta ihmisyyteen.

Ainakin näyttää siltä, että joko olet ominut mieluusti suomalaisen sisun itsellesikin tai sitten se juontaa jo kulttuuristasikin, tai ainakin hyödynnät sitä positiivisella tavalla!

Ulkomaalainen kirjoitti...

Moi mamarumba
Siis sinä tiedät kaiken, mitä oikeasti ulkomaaliselle kuulu täällä!
Sekä hyvin tiedät itämaisen kulttuurista että perinpohjin suomalaisista. Täydellinen äiti lapsillesi, jolla on paljon annettava. Sama puu, joka kantaa montaa erilaista hedelmää.
Totta, kokemukset voivat kovettaa, mutta hankaluksilla myös pitää olla rajansa. Monta kertaa ajattele että en haluakaan olla niin kova, olen lopuen lopuksi vain ihminen, joka kaipaa tavallista elämä eikä muuta.

Olen omaksunut monia Suomalaisten hyviä tapoja mutta on monta ja monta asiaa, joiden vastaan taistelen kovasti. Perhe kasvatuksesta olen saanut tapja ja käytöksia, joista en millän luopuu ja on iloa tietää sen että suomalaiset pitävät niistä myös.
Olen löyttänyt suomalaisista parhaimmat seuraa, mitä voi olla. Tämä on syynä elmän helpotus Suomessa minulle.

Kiitos tosi hienoista ajatuksista. Aina kaipaan tämän kaltaista mielipiteeta.

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos kannustavista sanoistasi.
Täydellisestä äitiydestä en ole ihan varma :)mutta on kyllä totta, että koen olevani onnekas taustani johdosta, josta on lähtenyt hyviä eväitä lastenkasvatukseen. Sitä puntaroi perhearvoja vähän eri tavalla kun on työkaluina tavallaan kaksi hiukan toisistaan erottuvaa arvojärjestelmää, molemmissa hyviä ominaisuuksia ja tietysti niitä karsittaviakin. Niitä on tullut pohdittua omassa kasvamisessa ja omia arvojaan järjesteltyä uusiksi.

Lienee kai ihan luonnollinenkin taipumus ihmiselle, että seuraava polvi korjaa joitakin edellisen polven virheitä ja luo uusia tärkeitä arvoja muiden rinnalle. Ilman tätä taipumusta ei ihmiskunta varmaankaan kehittyisi.

Mahtavaa, että olet löytänyt suomalaisista hyviä ystäviä - ihan varmasti helpottaa elämää, ystävät tekevät elämästä sen arvoisen! Eikä varmaankaan voi laittaa onnen piikkiin, että olet niin onnistunut tekemään, vaan saat taatusti kiittää mukavaa luonnettasi siitä.

Sinulla on varmasti paljon annettavaa suomalaisille mitä tulee avoimeen välittämiseen, kanssaihmisten kunnioittamiseen, anteeksiantamiseen, esteettömään ystävystymiseen.. (enkä toki tarkoita ettäkö suomalaisilla olisi puutetta näissä ominaisuuksissa).

Kyllä muualta tulleita tarviita joka kulttuuriryhmässä kyseenalaistamaan joitakin vallitsevia arvoja tai tähdentämään joidenkin niiden puutetta, ennenkaikkea edustamalla toisenlaisia toimintamalleja ja asenteita. Ottakaamme se jonkinlaisena "missionammekin", niin johan elämälle alkaa löytymään tarkoitusta.. ;-)