Tänään näin iso nuoren hirven Lielahdessa. Olin Lielahden terveysasema ja koulun bussuipysäkillä kun äkkiä vaan iso hirvi juoksi toiselta puolelta tien yli suoran koulun pihalle. sitten kun ei päässyt läpi tuli takaisin ja ihan pelästyneenä edes takaisin koulun, terveys aseman ja talojen pihalla juoksi. Tämä oli ensimmäistä kertaa elämässäni niin läheltä nähdä hirven. Lähellä seisoi vähän päällä kolmekymppinen nainen ja sitten me vaan alettiin puhua sitä hirvestä. Nainen väitti että Suomessa on metsän jänis, jonka väri muuttuu. Sillä on talvella lumen valkoinen turkki ja kesällä se on ruskean värinen. Samaten myös oravat vaitavat!
Ihan ihmeissani muutaman kerran pitkään katsoin sitä naista. Hän ei kyllä ollut humalassa eikä näyttänyt hullulta. "Minä en koskaan tästä ihme tapahtumasta ole kuullut! Tunsin kyllä erän suomalaisen tytön, jonka osa tukasta kesällä muutuivat ihanan punaiseksi tai punertava. Tietävätkö kaikki suomalaiset tästä ihmeen luonnon ilmiöstä? Kuuluko tämän tietäminen myös suomalaisen yleissivistyksen?" minä kysyin siltä naiselta. Sitten nainen vaan tuijotti minuun puhumatta, ikään kuin ei odottanutkaan tällaista kysymystä, en ehtinyt kuulla vastausta kun bussi saapui pysäkkiin.
6 kommenttia:
Hirven näkeminen oli varmaan melkoinen elämys. Itse en ole koskaan nähnyt elävää hirveä.
Kyllä jotkut eläimet vaihtavat talviturkkiin talvella maastoutuakseen lumen väriin, eli nainen puhui ihan totta. En ole itse ennen ajatellut, mutta nyt kun alkoi miettimään, niin eihän se mitenkään itsestään selvää ole. Aika jännä ilmiö oikeastaan.
Kyllä tuo opetetaan meille jo ala-asteella koulussa. Mukava kun kirjoitit tästä, niin itsekin sain ajateltavaa. Pitäisi aina osata katsoa asioita "lapsen silmin", niin kuin Matisse sanoi. Silloin kokee asioita uudella tavalla.
Onnea hienosta elämyksestä! On aina maagista, minusta jopa jotenkin siunauksellinen hetki, kun onnistuu päästä lähelle jotain suurempaa "villiä" eläintä. Varmaan hurjan näköistä nähdä koulun pihalla lönkyttelevä hirvi!
Oravien, jänisten ja monien muidenkin jyrsijöiden talviturkesta kesäturkin vaihtoon ja toisin päin on kiehtova muodonmuutos. Tämä kai on jotenkin geeneihin "ohjelmoitu" toisin kuin monien ihmisten kesällä tukan vaaleentuminen, mikä on pigmenttimuutos valon johdosta. Tummatukkaisilla muuttuu punertavammaksi, vaaleatukkaisilla vieläkin valkoisemmaksi. Mutta ei nähtävästi kuitenkaan ihan kaikilla yhtä selkeästi.
Moi s a h r a m i
Tervetuloa tänne blogini.
Olon on todella ulkomaalaisen onnellinen tunne, vastaanotta niin mukavien ihmisten vierailut ja samalla antoisaa mielipiteita.
Kiitos sahrami.
Hmmmm.. mutta hetkinen sahrami! Kumma kun vasta tajusin että kuinka kaunis tämän kasvin nimi onkaan suomeksi. Jos olen nyt ihan rehellinen tämä nimi kuulosti niin kaunimmalta että suorastaan toivoin niin että nyt mulla olisi pikku tyttö, jonka nimi olisi s a h r a m i! Se on muuten arvokas kasvi.
Moi emorumba
Oikeastaan aina olin ajatellut että vain miehet käyvät kalastamassa varsin tällä tavalla kuin sinä olit tehnyt. according to "0 points for Lady Fisher..". Ja käsitys johtuu siitä että luulin tämän homman olevan aika turhauttavaa ja tylsää, näin olleen ei ihme jos miehet ryhtyvät siihen. Mutta nyt korjan käsitykseni ja pyytän sinulta anteeksi.
kiitos sinulle emorumba tosi paljon näistä tiedoista. Oikeastaan jopa luulin että kai minä olin näyttänyt tosi hölmöltö kun arvoisaa rouva tällaisen jutun oli puhunut minulle.
Kiitos myös sille suomalaiselle rouvalle.
aryan: Kiitos!
Sahrami ei ole oikea nimeni, mutta käytän sitä koska se tuntuu minulle sopivalta. Lisäksi se on hieno väri ja arvokas kasvi, niin kuin sanoit.
En ole kuullut, että kenenkään suomalaisen nimi olisi oikeasti Sahrami, mutta kyllähän se olisi oikein kiva nimi pienelle tytölle. :)
jännittävää, että tässä puhut juuri turkin vätin muutoksesta. Tähän aikaan vuodesta näkee vielä hassun näköisiä oravia, joilla on laikukas turkki, osaksi talviturkki ja osaksi kesäturkki. Tänään yhdellä oravalla oli vielä melkeen kokonaan harmaa talviturkki, mutta häntä oli punaruskea ja selässä oli pyöreä ruskea kohta.
Hirvi on yllättävän iso. Sellainen oli kerran kaverini takapihalla, keskellä kaupunkia ja mökkisaaressamme kerran nuori hirvi nousi heinikösta varmaan kahden metrin päässä minusta. Peklästyin kamalasti, samoin äitinä jota vastaan kerran ui hirvi. Hirvet osaavat uidakin, kuten hevoset, mikä on aika jännittävää. sarvipää vain keikkuu pinnalla.
Oudointa minusta on että suomessa asuu ilveksiä, isoja laikukkaita kissapetoja. Ne eivät jotenkin sovi tänne. Mutta onneksi niitä vielä muutamia on.
On hauska lukea uusista kokemuksistani.
Kiitos Emmi mielenkiintoisista kokemuksistasi. Siis ajattele, niin monta vuotta olen asunut Suomessa ja vaikka kuinka paljon eri vuoden ajat olen ihaillut nämä iahanat oravat enkä ole yhtään huomanut niin hieno piirettä niissä. Nämä oravat ovat vaan niin söpöjä, makeita ja hauskoja . Siis kannti kirjoittaa tämän jutun kun itse niin plajon hyödyin. Niin harmi kun ilveksia ei olekaan niin paljon vaikka Suomessa niillä ruoaksi niin paljon joka puolella jäniksiä ja rasakoita.
Lähetä kommentti