Minä en puhu säästä enkä linnan juhlasta. Kun ensimäiselle en voi mitään ja taas toinen ei mitenkään kuulu minulle. Minä puhun nimittäin siitä, mihin ihan perus ja tavallisella kansalaisella varaa siihen, toki vielä toisen asteen kansalaisella!
Tänä illalla iltalenkillään matkalle kotiin päin näin jotain todella kiinnostava, joka näky harvoin tällä maailman saarella. Noin parin sadan metrin edellä minua kävelivät tyttö ja poika rinnakain. Erittätin harvinainen ja poikeava piirre tässä parissa heräti huomiota. Tyttö ihan rennosti kädet tyhjää käveli ja poika kantoi vaaleanpunaisen iso matkalaukun oikealla olkapäällään ja toisen saman kokoisen laukun vasemalla olkapäällään. Uskokaa että minulla oikeasti ei ole mitään suomalaisia miehiä vastaan mutta vahvasti epäilin että että kysymys olisi suomalaisesta miehesta! Kun sain heidät kiinni selvisi että he puhuivat englantia, poika oli tumma ja tyttö ilmeisesti suomalainen.
Siis miehen roolissa en voi käsittää miten sallisin että seurassani olisi nainen ja ihan noin kylmästi antaisin hänen kantaa tavaroita tai kärsiä vastaavissa tilanteissa?
On oikein huvittava ja outoa katsoa suomalaisia nuoria, tyttöystävä kantaa raskaat muovikassi ostokset ja vielä laukua myös sitten poika vierässän kädet taskussa vaan ihan tyytyväisena reipasti kävelee!
Siinä alussa kun tulin Suomeen aika usein tapahtui että matkalle kotiin kun bussipysäkille jäin pois ja huomasin joku iäkän naisen, joka kantaa raskaita tavaroita säälin heitä. Ja itse asiassa kerran tarjoisin apua yhdelle vanhalle naiselle mutta hän kieltäytyi ja sen jälkeen en koskaan toista yrittänytkään
Nykyään myös bussissa kun itse on istunut mukavalla penkillä ja siellä on monta naista, joille ei ole istumapaikka en voi muuta kuin pitää katsetta pois tilanteesta ja sisäisesti kärsin omatunnon vaivaa. Tottakai aina annan omanpaikani iäkäille ihmisille ja he aina ovat ottaneet vastaan, kiittäen.
Nuoremmat naiset usein erittäin yrkästi kieltävät ottamasta vastaan apua mutta siis edelleenkin tarjoutun auttamaan jos on vaikea tilanne. Viimeksi Ihan tuoren muakavan kokemukseni oli kymmenen päivä sitten kun työmatkalla huomasin nuoren äitin, joka raahasi tosi hankalasti lastenvaunun kerrostalon ulkooven portaista ylös. Saisiko auttaa? minä kysyin. mieluimmin. hän vastasi. Siis olin tosi innoissaan, laskin reppua maahan ja tartuin alta varovaisesti vaunua. Täytyy myöntää että koko päivän oli tosi mukava fiilis saamastani tilaisuutta autta toista.
Lopuksi neuvo miehille: Olkaa ihmiseksi ja huomaavaisia naisia kohtaan, sillä tasa-arvo tarkoittaa jotain muuta.
7 kommenttia:
Hei AryAn
Kirjoitit oikein hyvästä asiasta! Suomalaisten miesten JA naisten käyttäytymisessä on usein toivomisen varaa. Kun ehdin, aion kirjoittaa tästä samasta asiasta omissa blogeissani.
Khoda hafeeeez.... :}
Mielenkiintoinen aihe tosiaan. Suomalaisilla (miehillä ja naisilla) on monia syitä ja tapoja siihen, miten kantamuksten kanssa menetellään. Suomessa ei ole mitään yleistä kulttuurista sopimusta tällaisesta asiasta.
Hieno kirjoituksesi kirvoitti minussakin tarpeen kirjoittaa samaisesta aiheesta.
On mielenkiintoista lukea sinun ajatuksiasi kulttuurien kohtaamisesta. :)
Olet aivan oikeassa! Hieno kirjoitus. :) Avuliaisuus ja kohteliaisuus lämmittää mieltä, myös avun tarjoajalle yhtä lailla kuin sen saavalle.
ei se voinutkaan olla suomalainen...
itse olin kyllä vähän aikaa sitten aivan malliesimerkki suomalaisesta naisesta, kun eräs vaihtari halusi kantaa matkatavarani. olin ensin vaikka kuinka kauan ihan että ei, ei, kyllä mä itse kannan. sitten ajattelin että raukkaa varmaan nolottaa kävellä siinä tyhjin käsin kun minä raahaan isoa kassia.
mutta kaipa me vaan halutaan olla niin vahvoja ja itsenäisiä ettei suostuta ottamaan vastaan kohteliasta käytöstä ja sitten haukutaan miehiä kun he eivät tarjoudu.
Hei. On totta että joskus on hankala ottaa vastaan apua koska se tuntuu vähän hassulta, mutta ehkä me suomalaiset ajan myötä opimme parempia käytöstapoja. :) Lisään blogisi linkkeihimme.
Moi R I T A
Kiitos sinulle.
Khoda negahdar
..
Moi E L E G I A
Tai jopa minä sanoisin näin että suomalaisessa kultturissa on tilanteita/tapoja, joista ikään kuin ei ole oikein sovittu miten toimia ja kuka aloittaa.
Kiitos oikein paljon kannustuksestasi. Tämä on tapa, jonka olen valinnut tuoda esille näkemykseni suomalaisista.
..
Moi E L A N
Kiitos kommentista.
Kun tarjon apua toiselle en tarkoittaa että hän on heikko ja ilma toisten apua ei perjää, vaan ensisijaisesti on kohteliaisuus.
..
Moi e m m i 2410
Kiitos, kiitos, osuit ihan oikein, sinä olet ajatelut asiaa aivan oikein.
Tämä on asian yksi tärkeä puoli. Siis minua hävettä kävellä naisen kanssa, jolla on isot kasit kädessä ja minä ihan vaan kävelen kuin minua ei olisi mitään hätä. Se on noloa minulle. Jopa jossain kulttuurissa selaista miestä pidetään hölmönä.
..
Moi tytär -Punatukat
Itse olen sitä mieltä että ei ole yksi kultturi, jossa kaikki olisi täynnä ruusuja ilman risuja. Tästä syystä olen otanut ja edelleenkin otan elämääni käyttöön ruusuja Suomalaisesta kulttuurista kun väistämättä välillä kärsin risuista.
..
Ihailen nöyrä asenette, joka löytyy teiltä rakkat vieraat. Kunnioitan suuresti suomalaisia miehiä ja naisiä ja eikä minulle ole todellakaan etsiä vika kenestäkään.
Olen kuullut suomalaisten miesten joskus valittelevan suomalaisten naisten varautuneisuutta keskusteluissa. Moni nainen pitää viileää etäisyyttä, vaikka mies yrittäisi jutella vain kaverina, siksi, etteivät halua lähettää vääriä signaaleja. Moni ajattelee, että ystävällisyys miestä kohta tulkitaan helposti vääränlaiseksi kiinnostukseksi, ja esim. baarissa niin kyllä usein käykin. Jos olet juttelemaan tulevalle miehelle ystävällinen, olettaa mies sinun olevan kiinnostunut hänestä.
Ehkäpä sama pätee myös laukun kantamiseen. Itse en hevin antaisi kenenkään muun kuin mieheni kantaa tavaroitani. Tuntuisi vaikealta antaa vieraan ihmisen kantaa tavaroitani, luulisin olevani hänelle jotain velkaa siitä hyvästä . Helposti tulee mieleen, että antaa ymmärtää olevansa kiinnostunut, jos ottaa vastaan tuon kaltaisia palveluksia vieraalta. Jos oma mies haluaa kantaa kassiani, otan sen kyllä mielihyvin vastaan kohteliaisuutena.
Hankala juttu, suomessa ei tosiaan taida olla sovittuja sääntöjä näistä asioista.
Lähetä kommentti