Vuosipäivä

Lähes aina on käynyt niin että en ole muistellut oman syntymäpäiväni mutta, erän päivän elmästäni pannut erityisesti merkille. Päivä, jolloin tulin Suomeen 29, lokakuuta yöllä myöhään Tampereelle. Tuskinpä muuttopäivän Suomeen oli yhtä merkittävä kuin tuloni tähän maailmaan. Ei ihme ellen näe mitään syytä syntymäpäiväni muistelemisesta, koska en yhtään muista minkälainen vapautus olo minulla olikaan päästä äidin kohdusta pois. Tai ylipäätänsä eiköhän ollutkaan turvallisempaa olla siellä? Kun toisalta muutto Suomeen oli kertakaikinen muutos elämässäni. Muistan juuri kuin eilinen päivä, kun seuraavana päivänä saapumisesta lähdin ulos kämpästä. Ihan kuin olisi aivan eri planeetta verratuna paikka missä olin ollut ennen! Kaunis ja viehettävän syksyinen päivää, puun lehdet väriloistossaan ihastuttavan ruska kaikialla, kuten Suomen syksy on viehättävä(toisin kuin tänään on ollut romanttinen lumikyryä). Täys hiljaisuus kaikialla, ei mistään kuullut ääntä, kuin täällä ihmiset kuiskaisivat toisille. Pitkiin polkua metsässä kävelin tuhansien ajatusten häkissä. Ajatuksia muun muassa. mistä aloittaa, miten aloittaa? Ja samea pelkoa siitä että ei aavistustakaan ole siitä että, minkälaista vastaanottoa tulen saaman ihmisiltä ja minkälaisia haasteita väijyksissä? Ja pelko siitä että ei ole minkäänlaista tietoa?
Nyt kun vuosien jälkeen ajattelen menneitä kyllä mies on saavuttanut huikeita muutoksia ja ovat lukuisia asioita, joita nimenomaan opittu kantapään kautta! Nyt en halua millään hinnalla palata edes hetkeäkään siihen alku hetkeen ollessani Suomessa. Nyt vuosien jälkeen tunnen olevani voittajana tässä kampailussa ja tyytyväinen saavutuksistani. Saatan tuntea Suomalaisia enemmän kun he itse tuntevät itseään.