Yritin palata joukkoon muiden huomion heräämättä. Tyypillisen suomalainen pojan tavoin, joka kylään kun tule ovesta asutaan sisään hiljaa etsii lähimmän istumapaikan tervehtimättä tuttavia puhumattakaan uusille kasvoille tutustumis- esittetystä. Toki joka kertaa olettaa ettei kukaan ole hänet huomanutkaan.
Joo, tulin takaisin, vaikka siis fyysisesti en ollut missän mualla kun Tampereelta. Vaikka olen nykyään suomalainen mutta tuskinpä minulla on käynyt kuin suomalaisille pojille tapahtuu. Kun nuo pojat menevät naimisiin vähintään ensimäinen puoli vuotta naimisiinmenosta unohtavat kaikki mies kaverit ja ystävät (kannata siis mennä uskollisen suomalaisen tytön kanssa naimisiin)! Toisin kun minä en edes olekaan mynnyt naimisiin!
Mutta näköjen minulla on ollut hullun hauska tämän auringon kanssa. Hassua kun on niin monta kuukautta vain laikkinyt auringon kanssa. Hänen värikäs mekko oli todella viehättävä.
Sain ihanilta päiväkirjani lukijoilta viestiä hiljaisuuteni syihin. Kiitän lämpimästi kaikki sivusotni vierailijoita. Vaikka suomalaiset ovat sitkeitä pitämään kiinni omista tavoistaan jopa joskus itsepäitä olkoon josku kysyeinen asiaa kuinka ärsyttävä olisi. Mutta Tämä todista minulle sen että samalla he uskaltavat kuuntelemaan kun heitä arvostellaan.
Kun aurinko oli hyvästelemässä me halattiin ja itkettiin, silloin hän kuiskasi korvilleni "lähetän sulle syksyä ja se koskettaa tunteitasi hellästi sillä on kultainen ruska, johon sinä rakastut". Ennen kuin olisin ehtinyt pelasta silimeni kyynelten tulvasta ja sanoa hänelle "olen jo aina ruskaan rakastunut, onkohän se sinusta ja minä en tiennyt?" hän oli on kauan sitten lähtenyt.
Harmi kun syksylla oli liian lyhyt aika. Niin lyhyt aika etten ehtinyt antaa hänen tietää kuinka paljon rakastan häntä ja jopa olen valmis sen kanssa elää ikuisesti.
Viimeinen tereffimme oli kivulias ja hän antoi minulle lehden jotten unohtaa häntä ja jään uskollisesti hänelle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti