Uusi Kansalainen

***Sain Suomen kansalaisuuden***

Mietin siitä, että mitä merkitse minulle Suomen kansalaisuus? Mitä muutosta minun pitää tehdä itsessäni tästä etenpäin? Miten se vaikuttaa kokonaisuuttan katsoen minun elämälle?

Toki se tuntuu tosi mukavamalta kun sain Suomen kansalaisuuden ja se merkitse paljon minulle. Kunnioitan sitä ja kiitollisuuden tunne että sain tämän edun. Paperissa olen Suomalainen mutta todellisuudessa olen sama ihminen, joka oli ennenkin.

Mutta uutena kansalaisena koko kansan edessä niin tahdon:
Tahdon olla hyvää ja arvollinen kansalainen
Tahdon syödä edelleen perunalaatikko, markkara(kabanossi original)
Tahdon pidä yllä saunomista yhden kaljan seurassa mutta en lupaa avantoa
Tahdon joku kerta juoda Koskenkorva vaikka lempijuomani on Finlandia Vuodka ja CHATEAU SÉNILHAC Ranskalainen punaviini
(muuten nyt sain tietää että "Eteläpohjanmaalla sijaitseva Koskenkorva on 3000 asukkaan kylä"!)
Tahdon edelleen harrastaa luistelua ja kannustaa kansaliset myös siihen. (muuten olen oppinut aika hyvin luistelua, mutta ei vielä yhtä hyvin kuin oikea kansalainen)
Tahdon edestyä suomen kielessä ja samalla kehittä suomalaisuutta kärsivällisyyttä samalla
Tahdon .....

Kaikken, mitä olen saanut elämässäni, niiden eteen olen nähnyt paljon vaivaa. Aina kantapään kautta minun pitää oppia uusia asioita.
Sen tiedän että on aina minulla viisastumisen varaa ja myös oppia uusia asioita.
Muutetaan, mitä on mutettava. Tämä vaihe merkitsee minulle uusi vaihe elämässäni.

Onko Niin?

Onko niin että ulkomaalainen ei osa tehdä työtä? Puhuuko surkea suomea? Vai onko
lopujen lopuksi hän on laiska? Vai hänen ei voi luottaa?
Jos on niin, mistä on saatu nuo käsitykset? Onko oikeasti käsitykset perustuvat todellisin kokemuksiin? Vai halutaan uskoa niin?
Jos hän ei olekaan yhtä hyvää kuin Sinä, eikö ainakin hän saisi olla toisella sijalla?
Suomessa kun työtä ei tarjotaan ulkomaalaisille persuteluna työnantajat vetoavat .muun muassa monta asiaan:
-kaveri ei ole hankkinut ammattin Suomessa
-ammattitaito on puutteellinen, osaamista ei ole Suomen yleisstandardin mukainen
-Suomen kielen taito on nolla
Alkuun, pari tai kolme ensimäistä vuotta asuttuaan Suomessa Ulkomaalaisen on pakko tyytyä näihin keksittyihin perusteluihin, mitä selitellaan. Koska sillä ei ole muita vaihtoehtoja. Todellinen kaaos ja hemmennys valloittaa hänen koko elämäänsa vasta silloin kun on valmistunut Suomessa ja jopa korkeakoulun oppinnot on suoritettu suomeksi, Suomen kielessa koulussa samassa luokassa kun suomalaiset koulutoverit, mutta tilanne työnsaamisen on yhtä
toivoton kun ennen.
Joka puolella vain nuhtelua ja moittimista suomen kielen taidosta. Ja käsketään parantamaan sitä taitoa, "mistä tietää, ehkäpä se muuttaa tilannetta sinun kohdallasi". Sinisilmäisyydella myös on oman rajansa.
Miltä tuntuu kun tiedät että pitkään aikaa sinua on vain huijattu valelupauksilla ja lopuksi joudut petetyksi?
Eikö olekaan hyvää syy ulkomaalaisen kohdalla aina vedota kielen taitoihin, kun todellinen syy on se että "ei kiitos", sillä sipulia?
Yksi Lontoolainen kaveri sanoi että täällä ammattikorkeakoulun opettaijen englannin kielen tekstia kun luen minua oikein naurettaa heidän niin puuttelisen kieli taitoa!
ulkomaalainen nyt:
-ammattia saanut Suomessa
-Suomen kielellä opiskellut,(ei täydellinen kielen taitoa mutta eipä niin huonoakaan)
-tuntee Suomalaisen kulttuurin erittäin hyvin, niin hyvin että tietää ei kannata koskaan työpaikalla moittia mitään suomalaisista
-on kohtelias muita kohtaan, sivellinen kielen käyttöä
Työnantaja:
"kiitämme mielenkiinnostasi yllämainittua tehtävää kohtaan. Olemme nyt täyttäneet tehtävän, mutta valintamme ei tällä kertaa kohdistunut sinuun".

Ulkomaalainen:
No, ilmoittaka toinen kertaa kun kohdistuu...

Talvi&pimeä

Talvi on menossa ohi, mutta rakkaus talven ja sen hämmästyttävien lumisten maisemat sydämessäni eivät himmenne.
Talvi ja pitkä pimeä kausi vaikka tulevat yhdessä mutta minulle ne ovat kaksi eri asiaa.
Syksyllä yöt alkaa pidentyä suhteessa päivän ja koko luonto alistuu pimeuden valtakuntaan.
Tuntuu siltä että vähitelleen ihmisiä katoavat ympäriltä, ja välittä siltä että koko kaupunki on evakoitu.
Sanat pyyhkäistyvät kokonaan ihmisten huulilta. Jokainen onniin uuppunut syvällisin ajatuksinsa, kuin olisi langettu ikuisen hiljaisuuden tuomio.

Vihreä valo, taivailta valkoiset perhoset lentäävät urhollisesti maahan kaikkialle.
Sitten uudenlainen elämys alkaa lumisen talven keskellä. Edelleen kaikki ovat hiljaa, mutta
jokainen kansalaisista säveltää uuden iskelmän ja kiirehti treffeille talven kanssa.

En tiedä mistä tämä kaikki rakkaus, mistä niin syvää kaipaus. Ehkä se on todellakin viehättävä kun kerran siihen ihastuu. Se on jopa todellinen viekas rakastajatar ja ehkä tässä kaikessa
pimeän hiljaisuudessa näyttää ja antaa parhansa, jonka ei saa mistään muualta.
Ainakin se on tosi katellinen kun erottaa meidät toisistamme sen ajan kun hän on itse maisemissa, jopa katellinen siihen että olisimme puhuneet toisillemme.

En minäkän itke kun luminen talvi lähde,
muistoja tarvitsen tulevan aurinkoisen kesää varten kunhän tää talvi myös vie mennessän pimeyden mukaansa ja me taas löydämme toisiamme.

Ruoka kulttuuri

Sohvapöydällä oli pistaasi, paahdettu maanpähkintä, manteli, saksanpähkinä
kuorittuna, vaalea rusina, tumma rusian ja jokainen eri lautasella. Keitiön päydällä
ruokien lisäksi oli kaksitoista erilaista hedelmää ja ihan päällimäisenä isot
granaatiomenoita, joita oli hlkaistuu ja siinä houkuttelevat punaiset siemenet näkyvissä.
Vierana oli joukko suomalaista poikaa ja tytöä kavereita. Ruoka syötiin mutta hedelmiä ei juuri kukaan edes koskenut ja sohvapöydällä, missä pähkinät olivat vielä yksinäisempi.
Tosi asiassa en harkitsevasti yrittänyt kiusata ketään, vaan halusin antaa porukka kavereilla jotain erilaista kokemusta.
Oli melkoinen pettymys koska pää ruoan jälkeen ei enää mitään maistunut kenellekään.
Nimittäin kutsun yhteydessä ihan vitsinä sanoin jokaiselle että ei saa ottaa karkkia eikä chipsi mukaan muuten ei pääse sisään ja näin olleen ei kenelläkään ollut karkkia mukanaan.
Aika koetteleva tilanne suomalaisille.
Itse alkoin syödä hedelmistä ja pähkinöistä ja lämpimästi suusittelin ja kannustin muita tullaa mukaan. Hauska show alkoi vasta silloin kun napasin pähkinöitä ja samalla mainostaa että kuinka hyviä nämä ovat. Kuvittelkaa, ihan kuin olisin koe eläin keskellä olohuonetta. Vihdoin sain ainakin kolme kaveriä mukaan mutta suurin
osa ei edelleenkaan tahtonut maistaa.
Toki tämä tapahtui monta vuotta sitten. Nykyään enää en tarjoa kovin paljon hedelmiä
suomalaisille vierailleni.

suomea vaan

Nykyän tuntuu siltä että ihmiset aavistavat sen että tuo ulkomaalainen osaa varmasti suomea. Nimittäin Suomalaiset tilanteessa kun on tarvetta puhua, he puhuvat minulle suomea ja vielä taidokkaasti. Oikeastaan se tuntuu mukavalta kun joku suomalainen tarvittaessa kysyy tai pyytää apua suomen kielellä.