Ei tällä kertaa..

Joskus kun löyty sopiva avointyöpaikka, niin sopiva että minusta tuntuu minä olen tämän työtehtävän todellinen työtekijä. Heti alusta on sellainen olo että vaikka kuinka paljon hakjoita tulee mutta kuitenkin minä olen se, joka pääse haastatteluun ja lopuksi olen minä, joka tulee valituksi tähän paikkaan. Ja kun siihen kirjoitan hakemuksen tunnelma on ihan samanlainen kuin joskus olen todella rakastunut ja kirjoittanut sydämmesta ihastuneen rakkaus runon. Minusta tuntuu että varmasti tämän hakemuksen käsittelijä tuntee sen läpi minun ansaitsevan tämän paikkaan.
Hakemus lähtee ja aika kuluu ja sitten joskus tulee vastaus seuraavasti jos sitäkin tule:
”kiitämme mielenkiinnostasi yllämainittua tehtävää kohtaan. Olemme nyt täyttäneet tehtävän, mutta valintamme ei tällä kertaa kohdistunut sinuun.
Hakemuksesi säilyy kuitenkin käytettävissämme avoimena hakemuksena..”
No, voinko sanoa että siihen tottu, tuskin näin on. Tätä pari lausetta muistan ulkoa ja nämä ovat tosi epämielyttäviä minulle. Joskus minusta tuntuu että yllä mainitsemani viesti on oletus viestinä siellä tietokannassa valmiinä ja jonkun ajan kuluttuva se aktivoitu ja osuu aina minun nimeeni.
Kiinnostava tässä on se että en pety koskaan. Eivätkä koskaan tämän kaltaiset oletus viestit masentaa minua, koska minä olen runoilija ja voin yhä rakastua uudelleen ja uudelleen kunnes se täytää koko elämääni.